Tutkimustietoa tuotetaan jatkuvasti erilaisiin yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Aiemman tutkimuksen mukaan toimiva demokratia edellyttää, että ihmisillä on saatavilla riittävästi tietoa ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tutkimustietoa julkaistaan usein tieteellisissä artikkeleissa ja raporteissa sekä sitä saatetaan esitellä erityisesti sellaisilla foorumeilla, jotka ovat suunnattu tutkijoille, asiantuntijoille ja päättäjille. Erilaiset digitaaliset ympäristöt ja sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin avanneet myös uusia mahdollisuuksia tutkimustiedon välittämiseen eri kohderyhmille.
Vaikka julkaisut ja tilaisuudet olisivatkin periaatteessa kaikille avoimia, niissä välitetty tieto ei välttämättä ole monille ihmisryhmille aidosti saavutettavaa. Lehtien maksumuurit, asiantuntijakieli ja erilaiset mahdollisuudet arvioida tiedon luotettavuutta voivat rajata ihmisiä tutkimustiedon ulkopuolelle. Kaikilla ihmisillä ei ole myöskään tietoa siitä, mistä he voivat tosiasiallisesti etsiä tutkimustietoa haluamastaan aiheesta. Tutkimustiedon jääminen vain tiettyjen väestöryhmien käyttöön antaa ihmisille eriarvoiset mahdollisuudet osallistua tietoon perustuvaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erityisesti virheellinen ja harhaanjohtava tieto voi saada jalansijaa, jos luotettavaa tietoa ei ole helposti saatavilla ja ymmärrettävässä muodossa. Tutkimustieto itsessään ei siis vielä vahvista demokratiaa. Olennaista on, ketkä pääsevät tutkimustiedon äärelle, ymmärtävät sitä ja voivat käyttää tutkittua tietoa oman ajattelunsa ja vaikuttamisensa tukena. Demokratia vahvistuu, kun tutkimustiedosta tulee yhteisen keskustelun ja osallistumisen väline!
Tutkimustiedon yleistajuistaminen on yksi keino, jolla voimme kaventaa tiedollista eriarvoisuutta. Aikuiskasvatus -lehden pääkirjoituksessa kuvataan, kuinka yleistajuisen tieteen tulisi välittää tutkimustietoa selkeästi ja ymmärrettävästi niin, että sen sisältö avautuu myös muille kuin aiheeseen perehtyneille ihmisille. Yleistajuisempaa tutkimustietoa voidaan välittää esimerkiksi lehtiartikkeleissa, blogeissa, podcasteissa, sosiaalisessa mediassa, videoilla, museonäyttelyissä, keskustelutilaisuuksissa sekä napakoissa kirjallisissa yhteenvedoissa. Tutkimustiedon yleistajuistaminen ei tarkoita vain vaikeiden sanojen korvaamista helpommilla eikä tutkimuksen yksinkertaistamista niin pitkälle, että tutkimuksen keskeiset tulkinnat muuttuvat ja menettävät alkuperäisen merkityksensä. Kyse on pikemminkin tutkimuksen olennaisten havaintojen ja tulosten muotoilemisesta eri ihmisille, tilanteisiin ja tiedontarpeisiin sopivalla tavalla.
Tutkijoilla on iso vastuu siinä, miten tutkimustiedosta viestitään. Tutkijat hallitsevat usein kirjoittamisen ja viestimisen oman alansa foorumeilla. Aikuiskasvatus -lehden pääkirjoituksessa todetaan, että viestiminen esimerkiksi tiedeyhteisön ulkopuolella voi sen sijaan tuntua etäisemmältä, eikä yleistajuisen tutkimustiedon viestintää aina välttämättä tunnisteta yhtä ansiokkaana osana akateemista työtä kuin vaikkapa tieteellisten artikkeleiden julkaisemista. Kirjailija Tiina Raevaara on kannanotossaan muistuttanut, että asiantuntijoiden keskeisenä yhteiskunnallisena tehtävänä on kuitenkin tulkita ympäröivän maailman tapahtumia muille, eikä sitä tulisi pitää muuta työtä vähempiarvoisena tehtävänä. Myös Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta toteaa tiedeviestinnän suosituksissaan, että tiedeviestintä kuuluu kaikille ja se on keskeinen osa tutkimuksen tekemistä sekä hyvää tieteellistä käytäntöä. Samalla kuitenkin tutkijoiden on hyvä pitää mielessä, että tutkimustiedon levittämiseen ja yleistajuistamiseen liittyy aina myös valtaa ja vastuuta. Valitessaan, mitä tuloksia nostaa esiin, millä käsitteillä ilmiötä kuvaa ja mitä tutkimustietoon liittyviä epävarmuuksia tuo näkyviin, tutkija vaikuttaa siihen, millainen kuva tutkimuskohteesta muodostuu ja kuinka tätä tietoa voidaan hyödyntää vaikuttamisen tukena.
Tutkimustiedon yleistajuistaminen osana tutkijan työtä
STRONG-hankkeessa olemme kuluneen syksyn aikana vieneet tutkimustietoa erilaisten yleisöjen ulottuville monenlaisissa tilaisuuksissa. Kirjastot voivat olla esimerkiksi erinomaisia paikkoja tavoittaa erilaisia kuulijoita. Tämän vuoksi olemme olleet mukana toteuttamassa Pasilan kirjaston tiedeluentosarjaa. Olemme myös järjestäneet yhteistyössä Kansalaisareenan kanssa lyhyitä ja napakoita aamukahviwebinaareja. Niissä olemme jakaneet tutkimustietoa yleistajuisesti eri järjestötoimijoille sekä esitelleet konkreettisia keinoja ja tietolähteitä, joiden avulla osallistujat voivat löytää tutkimustietoa oman työnsä tueksi.
Marraskuussa 2026 Vantaan taidemuseo Artsissa avautuu demokratiaa käsittelevä Hauras pinta -näyttely, joka tarkastelee vallan, päätöksenteon ja osallisuuden kysymyksiä. Näyttelyn yhteyteen olemme suunnitelleet Myyrmäen kirjastoon alkuvuodeksi 2027 tiedeluentosarjan, jonka aiheet kytkeytyvät näyttelyn teemoihin. Luentosarja tuo tutkimustiedon osaksi taiteen herättämää keskustelua demokratiasta ja tarjoaa yleisölle mahdollisuuden tarkastella aihetta eri näkökulmista.
Kirjoittajat: Satu Paatela (THL), Sonja Verkasalo (THL), Laura Kihlström (THL).
Strategisen tutkimuksen ohjelmien hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Rahoituspäätöksen numero on 365618 ja 365701.