Järjestöjen rooli julkisen hallinnon ja hyvinvointijärjestelmien kumppaneina tunnistetaan tänä päivänä laajasti niin puheissa kuin strategioissa. Aihe on ollut esillä myös viime päivinä esimerkiksi Kuntaliiton kannanotossa. Käytännössä yhteistyö ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että kumppanuutta ja yhteistyötä ohjaavat epäsymmetriset riippuvuudet, nopeat ja projektiluontoiset avaumat yhteistyöhön ja heikko vastavuoroisuus. Aiempi tutkimus auttaa ymmärtämään, miksi järjestöjen ja julkisen välinen yhteistyö on usein mutkikasta.
Järjestöt toimivat samanaikaisesti monissa rooleissa: ne ovat ketteriä ja pystyvät tarttumaan nopeasti uusiin yhteistyömahdollisuuksiin, mutta yhteistyötä ohjaavat valitettavan usein ennen kaikkea julkisen sektorin reunaehdot ja ulkopuolelta asetetut odotukset. Hankalimmiksi tilanteet muodostuvat, kun yhteistyötä leimaavat epäsymmetriset riippuvuudet ja järjestöjen tehtävänä on lähinnä mukautua muiden asettamiin aikatauluihin ja tarpeisiin. Tällöin järjestöjä kohdellaan helposti joustavina resursseina eikä täysivaltaisina kumppaneina. Yhteistyö syntyy nopeasti, mutta syvempi vastavuoroisuus ja pitkäjänteisyys jäävät ohuiksi.
Tästä jännitteestä käsin on syytä kysyä, miten erityisesti tutkimusyhteistyötä olisi mahdollista rakentaa kestävämmällä tavalla. STRONG-hankkeessa keskeisenä sidosryhmätyön periaatteena on ollut ajatus siitä, että haavoittuvien ryhmien osallisuuden ja luottamuksen edistäminen yhteiskunnassa edellyttää tiivistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kuten järjestöjen kanssa. Yhteistyö SOSTE:n kanssa on muodostunut yhdeksi keskeiseksi toimintatavaksi STRONG-hankkeessa. Olemme pyrkineet siihen, että järjestötoimijat nähdään aktiivisina toimijoina tutkimuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa eikä vain tiedon välittäjinä tai osallistujien rekrytointikanavina.
Yhteistyössä ei ole kyse vain tiedonvaihdosta, vaan kahdensuuntaisesta vuorovaikutuksesta ja yhteisestä oppimisesta. STRONG-hankkeessa SOSTE:n kanssa tehdyn yhteistyön kautta on pystytty tunnistamaan tutkimuksellisesti merkityksellisiä kohderyhmiä, aiheita ja verkostoja osallisuus- ja luottamusteemoihin liittyen, jotka olisivat voineet jäädä tutkimukselle näkymättömäksi ilman järjestökentän asiantuntemusta. Kokemuksemme osoittavat myös, että kestävän yhteistyön ja luottamussuhteen rakentaminen järjestötoimijoihin vaatii pitkäaikaista sitoutumista. Lisäksi keskeistä on valmius joustaa, kuunnella ja kokeilla erilaisia yhteistyön tapoja ja menetelmiä.
STRONG-hankkeessa toteutettava kirjallisuuskatsaus haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistumisen vahvistamisesta tukee tätä havaintoa. Alustavien tulosten perusteella järjestöillä on keskeinen rooli osallistumisen mahdollistajina: ne toimivat yhteydenottoväylinä tutkijoiden ja kohderyhmien välillä sekä rakentavat luottamusta instituutioiden ja ihmisten arjen kokemusten välille. Katsaus tuo esiin myös moninaiset osallistumisen esteet kuten kielimuurit, digitaaliset rajoitteet sekä yksilöiden aiemmat huonot kokemukset. Näihin esteisiin vastaaminen edellyttää resursseja ja osaamista vuorovaikutukseen, räätälöityjä toimintatapoja ja yhteistyötä järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on ainutlaatuinen rooli osallisuuden ja demokratian edistäjinä. Tutkimuksen mukaan järjestöjen voidaan nähdä tuottavan osallisuutta ja arvoa yhtä aikaa useilla terveysjärjestelmän tasoilla. Ne toimivat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoina erityisesti niille ihmisille, joille julkiset palvelut eivät syystä tai toisesta tunnu saavutettavilta. Järjestöt siis tukevat yksittäisten ihmisten arkea ja toimijuutta, vahvistavat yhteisöjä ja täydentävät julkista palvelujärjestelmää ja tuovat kansalaisyhteiskunnan näkökulman osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja palvelujen kehittämistä. Lisäksi järjestöt kokoavat yhteen ammattilaisia ja vapaaehtoisia, jotka ovat vaikuttamistyön asiantuntijoita, ja joiden asiantuntemuksena on muotoilla ihmisten kokemuksista päätöksenteon kannalta ymmärrettävää ja hyödynnettävää tietoa. Vastavuoroisesti järjestöjen toiminta esimerkiksi päätöksenteon ja tutkimustiedon viestimisessä jäsenilleen on merkittävää. STRONG-hankkeen näkökulmasta järjestöt eivät ole sidosryhmä muiden joukossa, vaan olennainen osa yhteiskunnallista ekosysteemiä, jossa osallisuutta, luottamusta ja demokratiaa edistetään.
Kestävä yhteistyö ei synny yksittäisissä projekteissa ja Teams-kokouksissa, vaan vaatii yhteistä aikaa ja kohtaamisen paikkoja. Tutkijoiden ja järjestökentän rajapintaan sijoittuvat foorumit ja tilaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia vuoropuhelulle ja yhteistyön rakentamiselle. Myös STRONG-hankkeen tutkijat osallistuvat vuoropuheluun järjestötoimijoiden kanssa esimerkiksi SOSTE:n järjestämän Järjestöristeily 2026 – Demokratia nyt! -tapahtuman yhteydessä. Aidossa kumppanuudessa järjestöt eivät siis ole pohjattomia kaivoja vaan tasavertaisia toimijoita yhteisen ymmärryksen ja kestävämmän demokratian rakentamisessa tutkimuksen avulla.
Henna Paananen (TaY), Satu Paatela ja Sonja Verkasalo (THL)
Strategisen tutkimuksen ohjelmien hankkeet saavat rahoitusta strategisen tutkimuksen
neuvostolta (STN), joka toimii Suomen Akatemian yhteydessä. Rahoituspäätöksen
numero on 365618, 365701 ja 365619.
